Ironman Copenhagen - Ensimmäisen täysmatkan kisaraportti

Valmistelut ja matkustaminen

Torstai, 17. elokuuta 2023. Vihdoin ja viimein. Hetki ja päivä, jota oon odottanut kuin kuuta nousevaa. Takana onnistunut noin vuoden mittainen treeniputki. Viimeiset valmistavat juoksu- ja pyörätreenit on kirjattu Trainingpeaksiin, ja voin aloittaa pakkaamisen kohti sunnuntaina alkavaa Köpiksen täysmatkaa. 

Triathlonistina tunnetusti kisareissuun lähtee omaisuutta enemmän kuin olisi tarve. Mulla matkaan lähti seuraavia vermeitä: 

• Pyörän huoltotarvikkeet; monitoimityökalu, sisureita, rengastyökalu, pumppu ja ketjuöljyä. Tämän lisäksi samaan kategoriaan kuuluva huoltopaketti, jonka tungin kisan ajaksi satulan alle, jos vaikka sattuisi pahin ja rengas puhkeaisi.

• Kisatarvikkeet; Orcan triathlonpuku, kisavyö, Orcan märkäpuku, uimalakki, 2x uimalaseja, pyöräilykengät, Giron aerohead kypärä, Asicsin Metaspeed juoksukengät, aurinkolasit ja tärkeimpänä piilolinssit. Lisäksi T1 ja T2:lle pieni pyyhe, sukat, aurinkorasvaa ja hätävaraksi kosteuspyyhkeitä. 

• Energiat: Maurtenin energia- ja kofeiinigeelejä, suolatabletteja ja urheilujuomaa.

• Pyörä: Kuljetus onnistui lentoteitse taivaallisesti Evocin road-bike bag pro -mallissa, jossa oli osittain lujitettu runko. Canyonin Speedmax mahtui enemmän kuin hyvin. Tämän lisäksi seuraavia pyörätarvikkeita tuli matkaan: Wahoon ajotietokone, Favero Assioman Wattipolkimet ja juomapullot. 

En ole aikaisemmin lentänyt pyörän kanssa ja ilmeisesti kaikki henkilöt lentokentällä eivät kohtele hiilikuitutykkejä yhtä kauniisti kuin omistajansa, joten pyörän kanssa lentäminen aiheutti lievää kauhua. Onneksemme Helsinki-Vantaan ja Norwegianin osalta kaikki sujui todella hyvin, ei kolhuja, ei katoamisia eikä näkyvää kaltoinkohtelua. Pro-tip; pyörälaukkuun laitoin useamman kauniin kehotuksen sen sievästä kohtelusta. Tämän lisäksi jonkinlainen seurantalaite laukun sisälle on enemmän kuin suositeltavaa. Jos katoaa, niin tietää ainakin mistä löytyy! :) 

Kööpenhaminaan saavuttiin perjantai iltapäivästä, ja jonkin ihmeen päähänpinttymän takia halusin käydä rekisteröitymässä kisakylässä Amager Strandparkissa samana päivänä… Koneen laskeuduttua aikaa oli sopivasti noin 25 minuuttia jäljellä ennen rekisteröitymisen sulkeutumista… Matka taittui näppärästi taksilla ja keveillä valmistavilla juoksuaskelilla ;-)  ja ilmoittautuminen onnistui 4 minuuttia ennen sulkuaikaa. Mukaan tarttui Ironman reppu, ohjeita, kisanumero, uimalakki ja ikimuistoinen oranssi ranneke: “Become One, Anything Is Possible”. Päällimmäinen fiilis oli tässä hetkessä, että oonko mä oikeesti just ilmoittautunut Ironman Copenhageniin, joka kisataan ylihuomenna. Kirjautumisen jälkeen takaisin taksilla lentokentälle hakemaan sekä pyörä että laukut, jonka jälkeen nokka kohti keskustan hotellia.

Jännitys tiivistyy

Yövyttiin Scandic Palace hotellissa, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä maalialueelta. Matkaa starttiin eli uinnin aloitukseen ja T1:lle oli noin 7 kilometriä, joka onnistui taksilla 15-20 minuutissa ilman pahempia ruuhkia. Seuraavan aamuna lauantaina oli vuorossa “gear and bike” check-in. Suunnattiin metrolla Amager Strandparkkiin. Laitettiin pyörä ja kamat pelipaikoille yöksi odottamaan sunnuntai aamua, jonka jälkeen loppupäivä sujui mukavasti turistina. Tsekkauksen aikana kävelin myös ensimmäisen vaihtoalueen eli T1 läpi, jotta olisin täysin kartalla siitä mistä oma vaihtopussi “Bike Gear” ja pyörä löytyy sunnuntai aamuna tuhansien muiden pyörien joukosta. Juoksun vaihtopussit heitettiin erilliseen astiaan, joka kuljetettiin T2:lle. Sinne jäi juoksukengät, aurinkolasit, lippalakki, aurinkorasva ja geelejä. 

Hiilaritankkaus oli aloitettu 3 päivää ennen kilpailua siten, että söin oman painon verran grammoissa hiilareita normaalin ruuan lisäksi kolmesti päivässä. Lauantaina puolestaan ruokailut oli normaaleja, jotta välttäisin liiallisen ähkyn tunteen starttiviivalla. 

Kisaviikon treenailin kevennetysti, josta perjantai ja lauanai jäi kokonaan välistä reissailujen sun muiden vuoksi. Tuttuun tyyliin jätettiin kevennetty jakso valmentajan kanssa melko lyhyeen, sillä myös Lahden kisaan palautui nopeasti isommasta treeniblokista. Kuormitus tottakai purkautui kun pääsi kevyempien treenien makuun. Sain hieman jännittää ennen kisaa, ettei iskisi mitään kuormituksesta johtuvia flunssia, sillä vastutuskyky ei oo aivan huipussaan niin sanotussa “huippukondiksessa”. Niiltä onneksi vältyttiin.

Ironman Copenhagen, kisa-aamu

Sitten se pahin vaihe. Yö. Startti oli sunnuntai aamusta kello 7. Unta kertyi yhteensä hieman alle 4h. Halusin varata n. 3 tuntia ennen starttia siihen, että ehdin rauhassa katsomaan vielä kertaalleen kisakamppeet läpi ja matkustamaan paikan päälle ilman hoppuja. 

Keskustan hotellin edessä ollut pride tapahtuma, ilotulitukset ja muu jyske piti yön aikana jo valmiiksi levottomat aivot hereillä. Täytyy myöntää, että harvemmin on mikään jännittänyt niin helvetisti ku herätys sinä aamuna. Ensinnäkin se, että ehtiikö nukkua hyvin ja toisekseen miten ihmeessä selviää huomisesta..😂 En juuri muutenkaan oo jännittänyt ennen kuin tuntia ennen itse kisaa, mutta yöllinen jännitys kyllä osui ja upposi. 

Kello soi. Wou… se oli nopea yö. Pienessä aamutokkurassa aamupalasta ei tarvinnut juurikaan huolehtia, sillä se ei maistunut veden ja banaanin lisäksi yhtään, joka oli varsin ennakoitavissa. Pieni virkistys suihkussa ja tripuku päälle. Tilattiin edellisenä päivänä taksi odottamaan hotellin eteen, niin vältyttiin turhalta kävelyltä.

Kaikista helpottavinta oli päästä kisapaikalle hieman ennen kello 6 ja huomata, että yön jännitys oli jäänyt kokonaan pois ja muuttunut kauhusta melkein innostukseksi. Tässä kohtaa mietin paljon, että kuinka jäätävän valmistautumisen olin tehnyt ja miten siistiä oli olla vihdoin siinä pisteessä, mistä on haaveillu pitkään

Aamupalan puutteesta johtuen pientä näläntuntua startissa. Luotin kuitenkin omaan tankkaussuunnitelmaan. Tavoitteena oli ottaa oman painon verran hiilaria grammoissa per tunti pyörällä. Nestettä puolestaan noin 0,5-0,7l per tunti. Juostessa taas 2,5km välein eli huoltopisteillä pienempi annos geeliä ja nestettä päälle. Lisäksi matkassa kulki suolatabuja. 

Ennen starttia kävin vielä tarkastamassa kaikki tavarat ja viemässä energiat ja vesipullot pyörälle. Ennen lämmittelyä yksi energiageeli ja nestettä nassuun. Tärkeintä oli saada vielä hartiat vetreiksi ja rauhallinen tuntuma veteen.

UINTI - 3,8km

Huuh! Sitten jonottamaan omaa vuoroa muiden pinkkilakkien kanssa. Aivan mieletön tunnelma, yleisöä joka puolella ja fiilis siitä, että mihin… ihmeeseen… mä… oon… ryhtynyt?! 

3,8km uinti sujui tasaisesti 1,50/100m vauhdilla eli loppuaika oli noin 1,10h. Ehkäpä mukavin uinti aikoihin, sillä oon tottunut, että järvessä ei nää yhtikäs mitään. Köpiksessä vesi oli aamuhämärästä huolimatta suhteellisen kirkasta, ja tyyni ilma teki siitä kyllä miellyttävän uinnin. Levää oli todella paljon ja ei taida riittää kerta eikä kaks kun sai irrotella itseään. Uinnissa melkosen buustin sai kun näki pohjaan saakka, josta sai käsityksen omasta vauhdista. Hyvä flow tunne. 

Pyrin tähystämään uinnissa aktiivisesti, joka puolestaan teki sen ettei turhaa poikkoilua kertynyt ja matka pysyi niissä metreissä jossa kuuluukin. Tähystämistä helpotti myös reitin varrella olleet ylikulkusillat, joista sai näppärät kiintopisteet. Uinti oli kaiken kaikkiaan varmaa tekemistä ja sekä tuntuma että vauhti pysyi tasaisena alusta loppuun saakka.

Ironman Copenhagen Uintiosuus

PYÖRÄ - 180km 

Sitten vauhtia T1:ltä ja pyörän päälle. T1 oli Väkimäärään melko sopivan mittainen. 450m sai tässä lämmitellä vielä jalkoja ennen satulalle loikkaamista. Muutoin vaihdossa sopivan kaoottinen tunnelma ja runsaasti painautuneita silmänympäryksiä. 

Pyöräreitin ehdottomasti makeimpia osuuksia oli ajaa keskustan läpi, jossa ei ollut vielä siihen aikaan liikennettä. Suljetut tiet ja autiomainen tunnelma teki siitä kyllä elämyksen. 

Pyörä kulki tasaisesti 31,6km/h  keskivauhdilla eli loppuajaksi muodostui n. 5.41h. Paljon nopeita suoria ja myös paljon rullaavaa mäkeä etenkin Lillerod - Humlebaek välillä. Nousua kertyi ajotietokoneen mukaan yhteensä 1449m. 

Ironman Copenhagen pyöräreitti

Matkaa vaikeutti kovasti pyörällä noin 40km kohdalla alkaneet kovat vatsakivut. Syvällisen analyysin pohjalta epäilen syyksi uinnin aikana nielaistua merivettä… Kivut söi kyllä niin sanottua mojoa aika rankasti. Tein itseni kanssa sovinnon, että jos seuraavalle huoltopisteelle selvitään ilman noh…. ylläreitä…. niin mennään edes toiletti kerrallaan eteenpäin… Se oikeastaan pilkkoikin matkaa aika hyvin kun 30km välein oli niin sanotusti henkinen välietappi. Ekalle toilettipisteelle saavuttua huomasin siinä olevan runsaasti ruuhkaa, jolloin päätin uhrarohkeasti jatkaa matkaa seuraavalle… Niin sanotusti 30 kilometrin taktiikalla. Eiköhän seuraavalla pisteellä ollut sama tilanne enkä kehdannut jäädä jonottelemaan, joten päätin sinnikkäästi jatkaa matkaa. Pysähtymisaikeiden jälkeen huomasin, että ei matkakaan olisi paha enää T2:lle, joten päätiin jatkaa siedettävien kipujen kanssa eteenpäin. 😂

Vaikeuksia aiheutui myös geeleistä, sillä vatsakipujen alkaessa tuntui että geelit ja energiat tyssäsi suoraan vatsanpohjalle ja ne aiheuttivat ikävää turvotusta alavatsaan. Se toisaaltaan teki elämyksestä ikimuistoisen, sillä sain kamppailla kipujen kanssa loppuun asti. Pienen lisäkivan ansiosta myöskin tasainen energiansaanti jäi heikolle, koska pelkäsin vatsan reaktiota aina syödessä.

Koen kuitenkin, että olin onnekas pyöräosuudella, koska yön aikana oli satanut runsaasti, joka oli aiheuttanut teille terävää sepeliä. Rengasrikkoja oli vähintään satoja, mutta onneksi niiltä sai välttyä.

JUOKSU - 42,2km

T2 päästessä fiilis oli aika mieletön ja epätodellinen. Pyörä oli fyysisesti raskas ja muistan kengännauhoja sitoessa miettineeni edelleen sitä, että oonko mä oikeesti ironmanissa ja lähössä painaa maratonia?? Kyllä vain, vaikka pyörän jäljiltä olikin vähän tokkurainen olo. 

Ekat 15km sujui sillä tahdilla ja mentaliteelilla että sub 4h mara tästä vielä irtoaa ilmapallovatsan kanssa. Tavoittelin siis suurimman osan ajasta vauhtia ~ 5,30min/km. Vauhti pysyi hyvin yllä (tosin aika ison työn takana) ja kroppa ei kuumentunut liikaa iltapäivän kuumasta kelistä huolimatta.

Ironman Copenhagen juoksuosuus.

Edelleen vatsa toimi melko huonosti ja kaikki mikä sinne meni aiheutti särkyä alavatsassa. Geeliä pyrin ottamaan todella maltillisesti kokoajan, mutta vähän ennen parin tunnin merkkiä ei meinannut upota enää yhtään. Tässä kohtaa vaihdoin geelit huoltopisteiltä saataviin nesteihin ja omiin suolatabletteihin. Muutaman tuc keksin yritin myös nautiskella. Noin kahden tunnin jälkeen juoksu huoltopisteillä muuttui kävelyksi ja jalkojen raahaamiseksi. Juoksun keskariksi muodostui loppujen lopuksi 6.21min/km, ja maran loppuajaksi 4.27h. Oli kyllä ihan jäätävä ajatella muutamaa otteeseen, että vielä 15km jälkeenkin matkaa oli jäljellä 27km. 😂😂

Koko reissu saatiin päätökseen ajassa 11:31:12. Fiilis on edelleen aika uskomaton ja on vaikea edes kuvailla sanoin sitä kaikkea.

Mieletön opetus, ja tästä on hyvät rahkeet lähteä tavoittelemaan kovempia aikoja ja matkoja, koska nälkähän tuosta jäi... Kohti seuraavaa! 

Laitappas alle vähän fiiliksiä tästä postauksesta ja kerro mielellään sun vinkeistä!