Jos ollaan rehellisiä, niin hiekkatiepyöräilystä ei pääse eroon sitten mitenkään. Hankin muutama vuosi taaksepäin ensimmäiseksi gravel pyöräksi BMC URS:in, joka oli puhdasta rakkautta ensi silmäyksellä. Miellyttävä geometria ja sopivan arhäkkä ulkomuoto oli tekijöitä, jotka vetivät kovasti puoleensa… Noh... Triathloninnostuksen myötä kaveri jäi ensimmäisten kuukausien jälkeen aika nopeasti parvekkeelle pölyttymään, joten päädyin myymään sen (aivan liian aikaisin). Pari vuotta myöhemmin, ja mielessä ei ole ollut muu kuin hiekkateiden tuoma vapaus ja seikkailuhenkisyys tasaiseen maantieajoon verrattuna. Tästä voisi puhua jopa gravel-kuumeena?

Gravel innostus juontaa juurensa myös siihen, että saisin vaihtelua tulevaan talviharjoitteluun, joka tapahtuu tällä hetkellä sisällä Zwiftin parissa. Monipuoliset rengasvaihtoehdot ja sopivan maantiehenkinen (oma toivomus) geometria mahdollistaisi sen ettei ajoasento myöskään karkaisi liian kauas triathlon kuvioista.

Mitä on Gravel pyöräily?

Jos vielä ihmettelet, mistä hiekkatiepyöräilyssä on kyse, niin lyhyesti kyseessä on niin sanottu all-rounder pyörä, jolla onnistuu ajo maanteillä, hiekkateillä ja poluilla. Isoin ero perinteiseen maantiepyörään on tila renkaille, sillä parhaillaan gravel pyöriin saa mahdutettua jopa 50mm renkaat. Näillä puolestaan pärjää erinomaisesti sekä kevyillä poluilla että loskassa.

Lajina hiekkatiepyöräily on nostanut huimasti päätään viime vuosien aikana, ja gravel-pyörille tarjontaa löytyy vaikka ja mistä. Lisäksi, jos ajatellaan Suomen tarjoamia reittejä, niin meiltähän hiekkatietä löytyy todella paljon. Lisäksi tarjolla on myös kohtuullisesti eri mittaisia gravel-kisoja.

Keskeisimmät erot hiekkatiepyörissä?

Käyttääkö pyörän hankintaan 500 € vai 7000 €? Siinäpä vasta kysymys. Tämä on varmasti aihe, josta pyöräilymaailmassa kiistellään ikuisesti. Tärkeintä on, että se sopii omaan käyttötarkoitukseen, tuo iloa ja ei aiheuta liiallista ahdinkoa lompakolle. Aika usein se ratkaiseva tekijä löytyy kuitenkin kuskista itsestään.

Suurimmat ja keskeisimmät erot muodostuu pyörissä pääosin rungon materiaalista, osasarjasta, vanteista eli kiekoista ja brändistä. Tyypillisesti edullisemmat pyörät on varusteltu alumiinirungolla, mekaanisilla vaihteilla ja raskaimmilla kiekoilla. Usein näissä tapauksissa pyörällä on enemmän painoa ja vaihteiden vaihtaminen ei välttämättä ole yhtä sulavaa kuin sähkövaihteilla.

Kalliimmat mallit on varusteltu puolestaan hiilikuiturungoilla, sähkövaihteilla ja kevyemmillä hiilikuitukiekoilla. Usein myös pesäeroa tekee runkoon integroidut letkut ja kaapelit, jolloin ulkomuoto tuppaa olemaan hieman virtaviivaisempi. Kalliimmissa malleissa myöskin painoa on usein pyritty viilaamaan pois valitsemalla kevyempiä valmistusmateriaaleja esimerkiksi osasarjoissa.

Useimmissa tapauksissa rahalla saa kevyempää, virtaviivaisempaa ja sähköistä kyytiä.

Minkä gravel pyörän itse hankkisin?

Tätä on pohdittu pitkään ja hartaasti. Mulla on kuitenkin muutama kelpo vaihtoehto tällä hetkellä, joiden välillä oon sinkoillut edestakas jo tovin. Alla mun top 3!

Canyon Grizl CF SLX 8 Di2

Listaykkösenä on ehdottomasti Canyonin seikkailuhenkinen Grizli, joka on varusteltu hiilikuiturungolla sekä GRX Di2 sähkövaihteilla. Ainoa iso miinus on pyörän mahdollinen koeajo (joka ei onnistu) ja tämän hetkinen saatavuus, sillä varastosaldo on jo tovin näyttänyt “ei oota”. Toki Canyonin suhteen olen aina vähän puolueellinen, sillä näillä olen ajanut alusta alkaen. Toisaaltaan miksi vaihtaa jotakin, mikä on hyväksi todettu?

Parhaita puolia mielestäni tässä kandidaatissa on tila 50 mm renkaille, sähköinen 12-vaihteinen voimansiirto ja runsas kiinnitystila. Myöskin ulkonäkö on tässä itselle tärkeä tekijä, joten integroiduista kaapeleista plussaa. Kokonaispainoa kaverilla on 8,94 kg, joka on kohtalainen vastaavalle seikkailijalle. Ainahan se kevyempikin voisi olla hintaan nähden.

SCOTT Addict Gravel

Huhhuh… Sitten sitä silmänruokaa. Kyseessähän on melko agressiiviseen gravel-ajoon sopiva Scottin gravel pyörä, joka voisi päätyä hankintalistalle mallina “Addict Gravel 20” (oikea). Tässä suurin ero alla olevaan lippulaivamalliin (vasen) on värimaailma, paino sekä halvempi SRAMin sähköinen Rival 2x12 eTAP vaihteisto.

Myöskin Grizliin erona on aavistuksen verran kapeampi “tyre clearance”, jolloin kaveriin saa maksimissaan 45mm renkaat. Kuulostaa pieneltä, mutta poluilla tämän ero voi olla isokin. Lisäksi Addict Gravel 20 -malli on aavistuksen verran painavampi lukemin 9,18kg. Muutoin kyseessä on varsin monipuolinen ja tyylikäs graveli.

Kuvat Scott Sports

Orbea Terra M41e Team 1x

Orbeassa on ollut aina jotakin mikä vetää kovasti puoleensa. Kyseessä SRAMin Apex AXS 1 x 12 vaihteisella sähkövaihteistolla ja hiilikuiturungolla varusteltu gravel pyörä. Tässä isoin ero on “1by” eturatas. Malli on myöskin hinnan (3849eur) puolesta huomattavasti houkuttelevampi kuin Canyonin Grizli (5199eur) ja Scottin Addict gravel (4699eur).

Orbea on malliltaan melko kevyt ja lisäksi rengastilaa on tarjolla max. 45 mm renkaille tai vaihtoehtoisesti 50 mm renkaille (650b kiekoilla).

Jälkilöylyt

Vahvasti hankinta on kääntymässä Canyonin puoleen, mutta niin kauan kun kokoja ei ole saatavilla, peli on osittain auki. Vaihtoehtoina kun tuntuu olevan vain toinen toisiaan mielenkiintoisempia vaihtoehtoja!

Kokemuksia, ehdotuksia ja suosituksia gravel pyöristä otetaan lämmöllä vastaan. Kommentoi alle!